Muistoja lapsuudesta...

Tyttäreni aloitti kolmannen luokan tänä syksyllä. Samalla hänellä alkoi käsityöt (tekstiili ja tekninen työ). Eka puoli vuotta on tekstiilityötä ja keväällä siirrytään  puukässään. 

Ensimmäinen ompelutyö on heilläkin oman käsityöpussin valmistus. Oma käsityöpussini on vielä tallessa. Tyttäreni on käyttänyt sitä leikeissään. Siihen liittyy paljon kauniita muistoja. 

Muistan vieläkin kuinka tarkkaan mittasimme mittaliisalla päärmeiden leveydet ja kuinka jännittävää oli päästä ompelemaan ensimmäisiä kertoja oikealla ompelukoneella. Kuvioksi olen näemmä valinnut Mikki Hiiren. Ne taisivat olla tuolloin pop. Hieman hassuja värivalintoja, mutta muistan että piti käyttää jotain muutakin väriä kuin mustaa. Kuvio on tehty erilaisilla pistoilla.


Kaapistani löytyy myös jotain muuta itse tekemää. Tämä (alla oleva mekko) on joululahjani pikkusiskolleni. Meillä on reilu 11 vuotta ikäeroa. Olen tainnut olla tuolloin 15-16 -vuotias ja pikkusiskoni 4-5 vuotias. Kankaaksi ostin collegea paikallisesta kangaskaupasta. Lisäksi investoin omista rahoistani palan kankaaseen sopivaa nauhaa. Taakse ompelin vetoketjun ja pienen napin. Kuvion ompelin ristipistoilla. Nallen päässä on pieni irtorusetti.

Lopuksi vielä yksi muisto. Tämä neulemekko on 9 luokan käsityötunnin aikaansaannos. Muistan kuinka haastavaa sen neulominen oli. Nyt se roikkuu yläkerran aulassa arvopaikalla. Pienessä kuvassa on tyttäreni 1-vuotiaana. Ompelin kuvassa näkyvän mekon ja huivin Marimekon unikoista. Mekon olen säästänyt muistojen laatikkoon.

Kiva kun kävit. 

Oletko sinä säilyttänyt omia ompelumuistojasi?

Minta

Kitara soi...

Viime kerralla suunnittelin ompelevani pojalle oman hupparin. Kankaana on ihana Majapuun kitarakangas, jota jäi vielä seuraavaankin ompeluun riittävästi. Aurinkoisesta viikonlopusta huolimatta olin kotona ompelukoneen ääressä ja aloitin ompelun. Ensin leikkasin  pojan hupparin kankaat. Pohjana oli jälleen jumpsuitin kaava. 

Hupparin ompelu oli nopeaa, vaikka tälläkään kerralla kaikki ei mennyt niinkuin piti. Mm. saumurini langoitusta piti korjata muutaman kerran. Lopputulos on mielestäni kuitenkin hauska. Vielä kun saisin napsaistua sovituskuvan lasten päältä: sisko ja sen veli.

 Jostain syystä blogger haluaa laittaa kuvan näin. Pitäköön tahtonsa....

Minta

Muruja...

Kangasvarastojen pienennysprojektini tuottaa välillä tulosta. Tavoitteenani on siistiä ompelunurkkaustani. Tällä hetkellä kangaskasoja on siellä täällä makuuhuonetta.

Ostin jo viime syksynä palan kaunista Murun-neulosta. Silloin en vielä tiennyt mitä siitä ompelisin. Ensin ajattelin tehdä mekon, mutta neidin mekkovarasto on nykyisin aika suuri. Kangas on saanut odottaa inspiraatiota laatikossa, kunnes tällä viikolla keksin mitä siitä ompelisin: hupparin. Sellaiselle on aina käyttöä.

Laiskana kaavojen piirtäjänä muokkasin ottobren jumpsuit kaavan sopivaksi huppariksi (=hieman kavennusta etu ja takakappaleelle). Näin sain helposti varmistuttua siitä, että huppu sopisi kaula-aukkoon. 

Kankaalle sopivaksi kaveriksi valitsin raitaneulosta, jota olen joskus ostanut facebookin kangashamsterit ryhmästä. Vetoketjun sijaan kiinnitin huppariin nepparit. Pari viikkoa sitten ostin neppipihdit ja nyt neppareiden laittaminen on oikein hauskaa. Lisäsin kaavaan myös taskut, koska jotenkin kangas tuntui kaipaavan jotain.

Muutama kauneusvirhe jäi. Toisen puolen taskun olisi voinut leikata eri kohdasta kangasta ja nepparitkin olisi voinut kiinnittää toiselle puolelle. Katsoin, että tytön ulkotakissa nappilista on myös noin päin, joten en lähtenyt irrottamaan kiinnittämääni nepparia vaan laitoin kaikki nepparit kiinni.

 Tytön mielestä huppari oli hyvä ja se on minulle tärkeintä.

Seuraavaksi pitäisi ommella pojalle oma huppari. Kankaaksi olen valinnut ihanan sähkönsinisen Majapuun kitaraneuloksen.

Mukavaa viikonloppua!

Minta

Oi arki...

Arki on alkanut meidänkin perheessä. Nuorempi aloitti esikoulun ja vanhempi onkin jo kokeneempi koululainen. Päätin ommella nuoremmalle jotain uutta vaatetta eskariin. Emeli design ilta tilasin jokin aika sitten palan joustocollegea. Materiaali sopii hyvin housuihin. Se on mukavan pehmeää ja joustavaa. Housujen pariksi päätin ommella vielä pitkähihaisen puseron, johon yhdistin ikasyrin liikennemerkkitrikoota. Lopullinen tuotos ei aivan vastannut visiotani, mutta uskon että puseroa tulee kuitenkin pidettyä.

Esikoiselle ompelin myös jotain. Hautajaisiin ompelemani mekko kaipasi pitkähihaista boleroa. Kokeilin ensimmäistä kertaa framilonin avulla huolittelua. Ihan kätevä tapa varmaankin kun vain oppii venyttämään nauhaa sopivasti.

On meillä juhlittukin. Esikoinen täyti 9-vuotta ja äiti pääsi pitkästä aikaa leipomaan.

Sukulaisille tarjottu kakku.

Kaverisynttäreiden kakku.

Marenkeja kummillekin juhlille.

Dominopops kokeilua.

Lasten juhlat kruunasi tyttäreni kavereiden kanssa valmistama PINJATA.

Seuraavaan kertaan!

Minta

Tähtiä...

Tämä kangas on kummitellut kangaslaatikossani jo pitkään. Tilasin sen noin vuosi sitten kankaiden yö-tapahtumasta. Jostain syystä en ole innostunut kankaasta. Viime viikolla päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja pienentää pursuilevia kangasvarastojani. Ajattelin kokeilla lepakkohihaisen puseron ompelua. Siihen projektiin tarvitsin kokeilukangasta ja tällekin palalle löytyi tarkoitus.

Leikkasin kankaan taitteelta käyttäen kaavana aiemmin ompelemaani pitkähihaista puseroa. Seuraavaksi kaivoin resorivarastoan, josta löysin sopivan kokoisen palan tummansinistä resoria. Muutaman sauman ompelun  ja resorien kiinnityksen jälkeen paita olikin jo valmis.

Pusero näytti kuitenkin yksitoikkoiselta ja hieman tylsältä. Päätin kokeilla kankaanpainantaa. Kontaktimuovista leikkasin sabluunan tähteä varten, jonka jälkeen  tuputtelin kevyesti kangasväriä sabluunan päälle. Lopputulos on mielestäni kohtuullisen hyvä. Tavallaan on ihan kiva, että pohjakangas kuultaa läpi. Lopuksi silitin painamaani kuviota muutaman minuutin. Toivottavasti se kestää myös käyttöä ja pesua.

Tärkeintä kuitenkin oli, että tyttäreni piti puserosta.

Tervetuloa toistekin!

Minta

Harmaavarpunenko?

Välillä on kiva ommella jotain itselle ja jostain muusta materiaalista kuin joustavat kankaat ovat. Löysin Eurokankaasta kaunista raidallista sifonkia. Kangas synnytti idean kevyestä raglanpuserosta. Sopivan kaavan löysin Suuresta Käsityölehdestä. Lehden kaava oli tarkoitettu mekolle, mutta muokkasin sitä hieman ja tein siitä puseron. 

Ensimmäinen versio oli liian iso, mutta saumojen kaventamisen jälkeen pusero muuttui huomattavasti mukavammaksi. Helman huolittelin saumuriompeleella, jonka päälle ompelin puuvillanauhan. Yksinkertaista! Nauhaan jätin sen verran mittaa että siitä sai vielä rusetin.

Tein vielä pienestä sifongin palasta ruusukkeen koristamaan muuten niin yksinkertaista puseroa. Ruusukkeen keskelle valitsin napin varastoistani. Pusero tarvitsee alleen topin, mutta niitähän tuolta varastoista jo löytyykin.

Tällaista tällä kerralla! Seuraavaan kertaan...

Hautajaisvaatteita lapsille: singoalla, kääntöliivi ja solmio

Hän lähti, mutt’ on vielä

lähellämme tuhansin sitein

meihin liittyen ja kotihin

ja liki sydäntämme jäi

kaiku askelten rakkaiden.

Eino Leino

Muutaman viikon kuluttua olemme menossa hautajaisiin. Lapsille ompelemani vaatteet ovat aika värikkäitä, joten jotain uutta ja arvokasta pääsin ompelemaan. Samalla ommellessani työstin ajatuksiani.

Aikani pohdittuani päädyin ompelemaan tytölle mustan singoallan, jota koristin hieman mustalla satiininauhalla. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä muutaman vuoden takaa. Kavensin hieman kaavaa, muita muutoksia en muistaaksen thnyt. Kankaan ostin Eurokankaasta ja satiininauhat Eurokankaasta ja paikallisesta ompelutarvikeliikkeestä. Lopputulos oli minusta onnistunut.

 Lähikuva helman rusetista.

Pojalle ompelin myös hautajaisiin sopivia vaatteita. Siskon pojalta saan juhlahousut, mutta housuihin sopiva liivi puuttui. Ompelin liivin omalla sanomalehdistä leikatulla kaavalla. Etuosan kangas on samaa kuin siskon mekossa. Omista varastoistani löysin mustaa satiinia, josta tein muut osat liiviin. Liivi on vuoritettu ja sitä voidaan käyttää kummin päin tahansa. Nappien sijaan kiinnitin liiviin nepparit. Mielestäni siitä tuli näin rennompi.

Liivin taakse ompelin tampin antamaan vähän ulkonäköä ja lisäämään istuvuutta takaa.

Yllä kuva liivistä "nurinpäin".

 

Liivi kaipasi mielestäni hieman väriä. Päätin kokeilla kravatin ompelua ja kaavoitusta. Mallia otin hieman valmiista kravaatista.

Kankaaksi valitsin marimekon mustavalkoista puuvillakangasta (Olisikohan nimeltään kanteleen kutsu) ja vuoreksi harmaata trikoota Eurokankaasta. Haastavin osuus koko projektissa oli kravaatin oikeinpäin kääntäminen. Lopulta sekin onnistui. Valmiissa kravaatissa solmuosa oli erilainen kuin nyt ompelemassani solmiossa. Taitoin kapeasta osasta käännöksen ja kiinnitin käännöksen rajalle silkkinauhan palan. Minusta näin kravaattiin tuli uudenlaista ilmettä.

Tässä kravaatin irroitettavat osat. Kuminauhan kiinnitykseen käytin nepparia. Täytyy toivoa, että kaulanympärys on sopiva.

Seuraavaksi sitten jotain iloisempaa ompelua.

Kiva kun kurkkasit!

Karkulaiset

Marimekolla on kauniita kankaita. Niitä löytyy jonkin verran omista varastoistani. Kauniiden kankaiden hyvä puoli on, että niiden kanssa ei tarvitse osata kikkailla ja ne inspiroivat ompelemaan jotain uutta ja kivaa. 

Tällä kerralla työn alle päätyi pieni pala Karkulaiset kangasta. Tavoitteena oli ommella muutama avaimen perä. Iso avaimenperä helpottaa avainten löytymistä laukun pohjalta.

Leikkasin kankaasta kaksi samanlaista eläimen kuvaa ja ompelin ne yhteen oikeat puolet vastakkain. Väliin laitoin palan nauhaa ja avainrenkaan. Sitten vain kääntö oikeinpäin ja silitys. Hieman täytettä ja kääntöaukko muutamalla pistolla kiinni. Valmista!. 

Näistä tulisi varmasti myös kivoja leikkieläimiä, ilman nauhaa ja avainrengasta. 

Toinen avaimenperistä päätyi roikkumaan edellisen postauksen laukkuun. Kuvasta poiketen tietenkin laukun sisäpuolelle. Nyt oven voi avata ilman että avain täytyisi irroittaa laukusta. Ehkä avaimet pysyvät jatkossa paremmin tallessakin.

Kiva kun vierailit!

Laukku syksyyn

Erilaisia laukkuja tarvitaan aina. Isoja, joihin mahtuu kaikenlaista lapsiperheen äidin tarvitsemaa ja pieniä, joiden mahtuu vain kaikki tarvittava. Yhden ison kesäkassin tein aiemmin ja siitä tuli oikein kiva. Idean kangasta myöten sain facebookin ompeluryhmästä. Olin sattumalta ostanut juuri samanlaista IKEAn raitakangasta laukkua varten jo aiemmin.

Omista kangasvarastoista löysin punaisia vetoketjuja sekä sini- ja punavalkoista ruutukangasta. Kumpaakaan kangasta ei ollut riittävästi, joten käytin molempia laukun vuoritukseen. Laukku on mielestäni oikein pirteä, mutta syksyä kohden olen alkanut haaveilemaan hieman hillitymmän värisestä laukusta.


Ryhdyin tuumasta toimeen ja jälleen kerran ilman kunnollisia kaavoja. Keväällä olin ostanut Naisten Pukutehtaan loppuunmyynnistä pussillisen kankaita 10 eurolla. Tuosta pussista löytyi tämä harmaa kangas. Vuoriksi valitsin tämän hetkistä lempiväriäni keltaista. Laukun vaatimuksena oli riittävän pitkä olkahihna, jota voisi myös säätää lyhyemmäksi. Keväällä olin ostanut muutaman laukkuun sopivan kiinnikkeen. Myös vetoketjuja löytyi omista varastoista.

Tällainen siitä tuli.

Läppään lisäsin vetoketjullisen taskun.

Laukun sisälle kiinnitin vanhasta avainnauhasta avainten säilyttämistä varten pidikkeen.

Laukun sisälle ompelin taskun, jossa säilytän puhelinta. Ompelin myös toisen taskun laukuun, jotta tavaroiden löytäminen olisi edes teoriassa helpompaa.

Ja tässä näkyy, ei niin siisti sisäpuoli sekä se keltainen vuorikangas.

Laukun ompelu sujui lähes ongelmitta. Alunperin suunnittelin kiinnittäväni vetoketjun laukun suuaukkoon. Suunnitelma kuitenkin jäi, koska en saanut vetoketjua istumaan haluamallani tavalla.

Seuraavakin laukku on jo suunnitteilla. Lähes samanlainen, mutta huomattavasti isompi. Sellainen koululaukun kokoinen.

Kiva kun kävit!

Kukkaro ja avainnauha

Uusien ideoiden kokeileminen on hauskaa. Virtuaalisessa ompeluryhmässä, johon itsekin kuulun, olen nähnyt todella taidokkaita kukkaroita. WAU! Oman kukkaron tekeminen on kiehtonut, mutta samalla hieman hirvittänyt. Se on tuntunut vaikealta. Jokin aika sitten päädyin kuitenkin nettisivuille, joilla oli selkeät kuvalliset ompeluohjeet kukkarolle. Päätin siis minäkin yrittää.

Sinellistä ostin kaksi kukkaronkehystä. Toisen, johon kangas pitää liimata ja toisen johon kangas ommellaan kiinni. Näin pääsin kokeilemaan kumpaakin tapaa tehdä kukkaro. 

Ensimmäinen haaste oli löytää omista tilkkuvarastoista kukkaron vuori- ja päälikankaat. Lopulta päädyin marimekon mustavalkoiseen kankaaseen ja siihen hyvin sointuviin pilkulliseen puuvillaan ja vanhasta Tampellan pöytäliinasta leikattuun pieneen kangaspalaan.

Tällaisia niistä tuli. Isompi kehys on ompelemalla kiinnitettavä ja pienempi liimattava. Liimaukseen käytin kontaktiliimaa, jonka pursotin kehykseen. Hammastikkua käytin apuna kankaan paikalleen laittamisessa. Liimaa pursui hieman yli, mutta muuten olen lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen. Enemmän pidin liimattavasta kehyksestä. 

Kukkarot sopivat hyvin sisäkkäin puhelimen kanssa, joten tästä taisi tulla kukkaro puhelimelle. Ehkä sekin löytyy jatkossa helpommin laukun pohjalta.

Innostuin kukkaroista. Tänään kävin hankkimassa lisää kehyksiä. Niistä suurimmasta pitäisi joskus valmistua käsilaukku.


Tänään valmistui myös nopea pikatuunaus koululaiselle: esikoisen avainnauhan uudistus.

Sain sen verran nopeasti inspiraation, että en ehtinyt ottaa kuvaa vanhasta nuhjaantuneesta avainnauhasta. Laatikosta löytyi kuitenkin kuvaukseen toinen samanlainen nauha. 

Työn suoritus oli aika helppoa. Valitsemassani nauhassa nurja puoli ei ollut siisti, joten jouduin ompelemaan punaisen nauhan ensin ompelukoneella toisen nauhan päälle. Sitten saksin vain vanhan nauhan pois ja leikkasin uudesta nauhasta palat tilalle. Muutama ommel ja työ oli valmis. Taidan tuunata tuon toisenkin nauhan lähiaikoina.


Ompelemisiin ...