Jo joutui armas aika...

Kevät ja kesä on juhlan aikaa. Tiedossa on kevätjuhlan lisäksi ainakin rippijuhlat, synttäreitä ja nimiäiset. 

Vaikka tytön kaapista mekkoja löytyykin, päätin kokeilla hieman erilaisen mekon ompelua. Materiaaleiksi valikoitui eräästä tehtaanmyymälästä ostamani persikka pitsikangas ja valkoinen satiini, jota olin hamstrannut eräästä toisesta tehtaan myymälästä. Lisäksi kaivoin kätköistäni palan kuminauhaa, pitsiä vyöksi ja paikallisesta kangaskaupasta ostin pätkän pitsiketjua. Kaavana käytin Ottobren Peilisalimekkoa (6/12), jonka ohjeesta poiketen vuoritin kokonaan. 

Mekon ompelu oli paikoitellen työlästä, mutta lopulta tämäkin ompelus valmistui. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, hieman leveähän tämä on, mutta vyö korjaa mielestäni tilannetta hyvin. 

Loppuviimeistelyyn tein vielä pienen kukan hakaneulakiinnityksellä mekon rintaan. Ohjeen löysin Helmoja hepeneitä blogista. Kiitos siitä Krista!

Säiden viilenemisestä johtuen ompelin vielä mekon kaveriksi  boleron luonnonvalkoisesta trikoosta.

Minta

Värikylpy!

Kangaskasoja siivotessani vastaan tuli kankaanpala, josta olen tehnyt tuubihuivin ja pidemmän huivin keltaisen takkini pariksi. Kangas on ostettu EK:sta vuosi siten ja se on odottanut sopivaa käyttökohdetta.

 Jäljelle jäänyt pala oli aika pieni, joten piti miettiä mitä siitä tekisi. Päädyin t-paitaan, johon takakappaleen ompelin farkunvärisestä trikoosta. T-paidoille on aina käyttöä. 

Tyttäreni halusi myös uuden t-paidan, joten jouduin tekemään kompromissin ja lisäämään poikkisauman etukappaleelle tytön t-paitaan. Oman pusroni pohjana on jälleen Summer Basic -kaava Ottobren viime vuoden kesänumerosta. Tytön puseroon kaava on myös viime vuoden Ottobren kesänumerosta.

Nyt vain pitää rohkaistua ja pitää hieman kirjampiakin vaatteita... Värikylpy hieman värittömämpiin vaatteisiin tottuneelle. 

Tulisipa kesä pian!

Kesää odotellen, Minta

Kauno pikkuinen ja Modan ruttuinen rusettipipo

Ihastuin Metsolan Kauno pikkuinen kankaaseen ja päätin ommella siitä tunikan tyttärelleni. Ainoa miinuspuoli on tekstin koko, mutta toisaalta se on myös sen kiinnostavampi puoli. Näin yhteen vaatteeseen mahtuu paljon teksiä.

Kaavana käytin jälleen kerran Princess tunikaa (ottobre), jonka olen hyväksi havainnut. Olen tehnyt muutaman muokkauksen kaavaan, helma on hieman kaventunut ja pidentynyt. Hihan suihin ompelin kuminauhakujat ja kaula-aukolle resorin.

Tytär ainakin ihastui ja tänään tunika pääsee kaverin synttäreille juhlavaatteeksi valkoisten sukkahousujen ja mustien balleriinojen kera.

Lisäksi ompelin taannoin ensimmäisen ja ehkä viimeisen Modan ruttupipon. Ei sujunut aivan kuten kuvittelin. Omassa päässäni pipo näytti hassulta. Tyttärelle se onneksi sopi. Koristeeksi ompelin keltaisen rusetin. Pipo mahtuu onneksi pyöräilykypärän alle. Käytännöllisyys ja mukavuus kun on tyttäreni vaatevalintojen kriteeri numero 1.

Kiva kun kävit!